Minä ja Mielenlaulu
Olen Hilla Väyrynen, Psykologipalvelu Mielenlaulun perustaja.
Olen laillistettu psykologi (PsM) ja ammattioikeuteni voi tarkastaa JulkiTerhikistä. Toiselta ammatiltani olen teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK), ja minulla on yli viidentoista vuoden kokemus freelancer-työstä taidealalla.
Mielenlaulu syntyi halusta rakentaa joustava ja inhimillinen vastaanotto, joka edistää kokonaisvaltaista käsitystä mielenterveydestä, vastustaa lokeroimista ja arvostaa mielten, aivojen ja elämänpolkujen moninaisuutta erityisellä lämmöllä.
Tieteellinen ja kokemuksellinen näkökulma kulkevat maailmassani rinnakkain ja toisiaan täydentäen. Musiikki ja mindfulness ovat minulle erityisen tärkeitä.
Akateeminen intohimoni on tietoisuustutkimus. Kuulun tietoisuustutkijayhteisöihin Psykedeelitutkimusyhdistys ry, The Association For The Scientific Study Of Consciousness ja The Emergent Phenomenology Research Consortium.
Psykologina olen…
Myötätuntoinen.
Ajattelen, että kaikkea meissä voi lähestyä tutkaillen. Mieltä ei tarvitse pelätä. Myötätunto luo turvaa silloinkin, kun käsityskyky loppuu. Se rauhoittaa kehollisesti, tunteellisesti, ja mahdollistaa vaihtoehtoisten näkökulmien pohtimisen.
Arvostan mielen ja elämänpolkujen moninaisuutta. Hyvä elämä ei rakennu aina valmiille malleille, sillä olemme luonnostamme erilaisia. Se on kaikkien etu.
Tilaa antava.
Vastaanotollani kaikelle meissä on tilaa. Mieli, kuten kehokin, pyrkii korjaamaan itseään, kun sille annetaan siihen mahdollisuus.
Painotan kuuntelevaa ja vapaamuotoista työskentelyä, joka mahdollistaa aidon, inhimillisen yhteyden. Se on mielelle tärkein, hoitava olosuhde. Suorituskeskeisyys ei sovi työtapaani. Eheämpi ymmärrys – itsestä, muista, tilanteista – rakentuu omassa tahdissa, turvasta käsin.
Inhimillinen.
Ei ole väärin olla ihminen. Usein se, mitä häpeämme, on aitoa ja tunnistettavaa. Vajavaisuus voi olla väylä syvemmälle yhteydelle ja kuulumiselle. Hyväksynnän kautta katse pääsee suuntautumaan eteenpäin, meille tärkeisiin asioihin.
Sisäinen maailmamme muuttuu ja kehittyy läpi elämän. Koskaan ei ole myöhäistä löytää uusia näköaloja, merkityksiä, kasvua, osallisuutta ja mielenrauhaa. Omaa tietä, omaa laulua.
Miksi “Mielenlaulu”?
Psykologin työssä minua koskettaa, miten omanlaisiaan ihmiset ovat. On kuin jokaisella olisi oma laulunsa, josta välittyy yksilöllinen sointi, rytmi, tarina ja tunnelaatu.
Ihminen ei aina kuule omaa lauluaan tai tunnista sen kauneutta ja arvoa siihen kietoutuneen kivun takaa. Toisen ihmisen täytyy kuulla ne ensin.
Yhdysvaltalainen psykoterapeutti ja kirjailija Sheldon B. Kopp kirjoittaa, “Älä vie keneltäkään hänen lauluaan.”
Tämä on minunkin arvojeni ytimessä.
Jokaisella on omat ja joskus muille käsittämättömät tapansa kasvaa ja pyrkiä eteenpäin, kokea merkityksellisyyttä ja inspiraatiota, koskettua ja liittyä. Laulumme ovat herkkiä. Niitä on tärkeää vaalia.
Jokaisen laulun voi kuulla.
Jokaisen laulu kuuluu tähän maailmaan.
Mielestä
Näen ihmisen monisyisenä kokonaisuutena, jonka sisäinen maailma pyrkii aina järjestäytymään tarkoituksenmukaisesti ja kehittyy läpi elämän.
Näkökulmani perustuvat evolutiivisille, neurokognitiivisille ja fenomenologisille tarkastelutavoille. Toisin sanoen katson, että kaikelle kokemallemme on syynsä, jotka linkittyvät yksilökehityksemme lisäksi laajempaan, keskinäisriippuvaiseen elämän jatkumoon Maapallolla. Kehomme ja aivomme luovat biologisen pohjan sisäiselle kokemuksellemme ja säätelevät sitä, mutta mielemme on enemmän kuin osiensa summa.
Tietoisuus on koko ajan läsnä. Ihminen voi matkustaa vaikka avaruuteen, mutta oman kokemuksensa ulkopuolelle kukaan ei pääse. Samalla se on erottamaton ympäristöstä; kaikki kokemamme syntyy mielen ja ympäristön yhteisellä pinnalla.
Luontainen kykymme yhdistellä monenlaista tietoa, kokeilla näkökulmia, luoda merkityksiä ja antaa arvoa (tärkeää!) rakentavat meille eletyn todellisuuden, jonka tunnemme ja jossa toimimme. Mielemme luovien prosessien tunteminen auttaa meitä tulemaan joustavammaksi ja uusiutumiskykyisemmäksi, vähemmän reaktiiviseksi. Mielestä tulee tutumpi, turvallisempi. Joskus se on sotkuinen ja pimeä, mutta silti se on koti.
Katson, että tietoisuustaidot, kehollisuus ja itsen ymmärtäminen osana suurempaa kokonaisuutta (esim. tieteen, taiteen tai henkisyyden avulla, kukin tavallaan) tarjoavat arvokkaita ja käytännöllisiä välineitä tukea psykologista hyvinvointia ja kypsyyttä. Uskon, että silloin ne palvelevat myös ympäristöä ja muita olentoja, joiden sisäinen maailma on yhtä herkkä ja rikas kuin omamme.
Siksi tietoisuuden ja sisäisen kokemuksen tutkailu on minulle niin merkityksellistä. Koskettumisessa on muutosvoimaa. Ihmetteleminen voi synnyttää paljon mielekästä perspektiiviä, kun siitä ei kiirehditä tietämiseen ennenaikaisesti.